“Voi mitkä turhuuden markkinat, ajattelin viime syksynä, kun olin katsomassa bikini fitness -kilpailuja. Lava kuhisi tekokynsiä, tekotissejä, tekotukkaa ja tekorusketusta. Mietin, miten nuo ihmiset ilkeävät. Minua ei saisi tuonne ikinä.
Meni muutama kuukausi, kunnes maksoin bikini fitness -kilpailuiden jäsenmaksun ja tein antidoping-sopimuksen. Halusin nähdä, mitä kropastani saisi irti.
Kaikki oli alkanut siitä, kun pari vuotta sitten halusin pudottaa painoani ja aloin käydä salilla. Palkkasin itselleni personal trainerin, joka muokkasi myös ruokavalioni. Pian alkoi tapahtua muutoksia: lihakset tulivat esiin.
Aloin treenata tavoitteellisemmin ja urheilin päivittäin. Tänä syksynä ensimmäisten kilpailuiden lähestyessä treenasin neljästi päivässä. Se oli melkoista sumplimista, sillä miehelläni Petrillä alkoivat juuri silloin teatteriharjoitukset ja hän teki pitkää päivää. Minun piti aikatauluttaa syömiset, treenaamiset ja lapseni vieminen ja hakeminen hoitoon. Treenasin yleensä joka päivä runsaan tunnin salilla, minkä lisäksi tein päivittäin aerobisen harjoituksen, joka kesti tunnista kahteen tuntiin.
Lue lisää: Kapea vyötärö ja pyöreä takapuoli kotitreenillä – 15 minuuttia päivässä riittää
Dieettikausi on vaikea
Yllätyin, miten väsyttävää kisoihin valmistautuminen on. Levon ja ravinnon merkitys kasvaa tuolloin valtavasti. Silti en ole valmis luopumaan kahdenkeskisistä iltahetkistä mieheni kanssa.
Olin kilpailuihin valmistautuessani välillä todella väsynyt ja hajamielinen. Sanoin eräänä iltana kuopukselle, että tule perässäni pesemään hampaat. Huomasin kuitenkin pyöriväni teinityttöni huoneessa. Mietin, miksi minä täällä olen, minunhan piti pestä pojan hampaat. Silloin päätin, että ruokailusta täytyy pitää entistä parempi huoli.
Kilpailut ovat pieni osa bikini fitnessiä. Parhaat hetket koen salilla, kun katson peilistä suoritustani ja huomaan, miten esimerkiksi ojentajalihakseni on kehittynyt ja saanut uutta muotoa. Kun jaksan ottaa vähän isommat puntit, tiedän, että työ on tuottanut tulosta. Se, mikä lajista näkyy ulospäin, on toisarvoista.
Joskus sorrun salilla parjaamaan itseäni varsinkin, jos olen väsynyt ja tuntuu kuin elimistö olisi tahmassa. Muistan, miten kerran revin maastavetoa itkun kanssa. Mieleeni tulivat valmentajani sanat: jos on väsynyt, on turha hakata kuollutta lihaa. Ajattelin, että voin lopettaa jokin päivä, mutta se päivä ei ole tänään. En pystynyt keskeyttämään harjoitusta, vaikka olisi ehkä pitänyt. Käyn jatkuvaa vuoropuhelua itseni kanssa: haluanko tätä itse vai en? Lähdenkö kotiin vai jatkanko vielä?
Harrastustani ihmetellään etenkin ruokavalion takia. Ensimmäisellä dieettikaudellani menin kaverini valmistujaisjuhliin. Minun teki mieli ottaa viiniä ja herkkuja. Pöytää katsoessani mietin, mitä oikeasti haluan: tärvelenkö kisadieettini yhden illan takia? Dieettikauden ulkopuolella voin mennä jätskibaariin.
Lue lisää: Laihdutushoroskooppi – Millainen dieetti sopii tähtimerkillesi?
Miksi monilla on silikonit?
Moni ajattelee lajin esineellistävän. Niin minäkin ajattelin ennen. Olen kuitenkin tajunnut, että lavalla pyllistetään hanuri levällään siksi, että siten reiden takaosan saa esiteltyä mahdollisimman hyvin. Olin aiemmin pitänyt sitä bimboiluna, joten oli minulle aivan oikein päätyä lavalle ja todeta, miten valtavasti työtä sen eteen tarvitaan. Kun on treenannut kovaa, tulosta on kiva esitellä jollekulle, joka ymmärtää, mitä olen tehnyt sen eteen.
Olen edelleen luonnollisen kauneuden kannattaja. Ymmärrän silti, miksi joku hankkii silikonit, sillä lavalla arvioidaan kehon tasapainoa. Minulla ei ole tissejä lainkaan, joten käytän toppauksia. En halua silikoneja. Satsaan ulkonäkööni lavalla samalla tavalla kuin tangolaulajana. Mutta kyllä tekotukka saa kyytiä heti, kun pääsen autoon. Kilpailut ovat aina pieni show, johon pannaan parasta. Niinhän se on sirkuksessakin.”
Lue lisää: Yhdeksän kysymystä kauneusleikkauksista – Plastiikkakirurgi vastaa
The post Bikini fitnessiin hurahtanut Tiina Hervanto: Pidin lajia bimboiluna appeared first on Anna.fi.